Koti-ikävä 💔

Suomessa on tällä hetkellä paskat ilmat..
No niin on ollut jo puoli vuotta, joten ei ole shokki. Silti mä kaipaan jo sinne.
Mun Alanyan asunnon parvekkeelta aukeaa upeet maisemat vehreille, korkeille vuorille. Palmut kehystää koko aluetta, ja aurinko paistaa suurimman osan viikosta.
Mutta täällä ei ole teitä.
Ei täällä oo sitä Juulia jolle voi soittaa et tuun teelle kun oon satamassa lenkillä. Täällä ei oo sitä Janitaa jolle soitan et tuu tyttäresi kanssa kaupunkiin et pääsen vähä tuulettaa ajatuksia vaikka lounaan parissa lasten leikkiessä omiaan. Täällä ei oo sitä Nikoa sekoilemassa viinilasin kanssa ja tahrimassa mun valkosta sohvaa. Eikä täällä oo Hennaa jonka kaa mennä pahoille hesen pehmiksille.
 Täällä ei oo mun perhettä.
Tottakai tiesin sen jo ennen lähtöä, mutta se miten ikävä voittaa kaiken tän silmillä nähtävän upeuden, tuli yllätyksenä.
Mutta täähän oli vain kahen kuukauden loma. Odottelua sille että suomessa vuokrasopparin saisi katkastua, jota vuoden sopparin vuoksi en vielä voinut tehdä.
Tamikuussa alkaa pidempi prosessi muualla. Ehkä silloin oon eri asenteella mukana.
Mutta mitä kaikkea muuta Suomesta voi kaivata pois ollessaan? Jos salmiakki ja ruisleipä on se tyypillisin suomalainen vastaus niin en ole tyypillinen suomalainen 😀
Kyllä ne pikaiset kauppakäynnit tutussa lähikaupassa, lyhyet kuulumisten vaihdot myyjien kanssa, tai LÄMMIN suihku ja toimivat viemärit, saati JUOMAVEDEN TULO HANASTA, on niitä asioita joita kaipaa.
Kiinteät hinnat kaupoissa ilman päivittäistä tinkaamista, ja suppeat epäsosiaaliset ihmiset on tähän yltiösosiaaliseen yhteisöön kiva vastakkainasettelu.
En silti vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Vitsi miten paljon hyvää ja huonoa tämä antoikaan mulle. Mahtavaa todeta että tein sen. Ja vielä lapseni kanssa.
Tää muistetaan pitkään ♥