Kuka täällä määrää?

Miten väärässä olin, kun avasin blogini, ja hymähtelin kuinka taatusti omani poikkeaa muista, ja kuinka kirjoitan juuri siitä mistä milloinkin haluan. 

Silti huomasin aloittaneeni 12 rivin perustelulla MIKSI aloin tätä tehdä! Hah.

Se on tylsin, mielikuvituksettomin ja väärin tapa ikinä. Mun mielestä. 

Mä haluan aloittaa heti kuin olisin kirjoittanut jo tuhansia kirjoituksia. Mulla on niin paljon asiaa 😍

Neljä kuukautta taaksepäin haroin pienessä kaksiossa hiuksiani ahdistuneena. Työvuoro toisella paikkakunnalla huuteli jo nimeäni ja tunsin kylmät väreet päästä varpaisiin. Viisi vuotta, joka ainut vuoron aloitus oli tuntunut samalta. 

Mutta se oli niin helppoa. Tutut piirit, tutut työtehtävät, ei vaaraa potkuihin, ja palkkakin oli aina ajallaan. Toki se oli säälittävän pieni, mutta ajallaan. 

Sitten eräänä päivänä palattuani vuoden sisään kolmannelta etelän reissultani, lamppu syttyi päässäni. Kuinka paljon kiitän sitä asiakastamme, joka sen sytytti.

Sä menet niin hukkaan tässä työssä. Saara sun täytyy lähteä maailmalle!

Tottakai jokainen unelmoi siitä puolileikillään joskus, mutta ajoitus ei minun kohdallani olisi voinut olla parempi. 

Seuraavaan palkankorotukseen olisi valovuosi, eikä työ tai yksityiselämässäni ollut kertakaikkisen mitään sisältöä tai uutta tiedossa. Säästöihini oli kertynyt mukava summa rahaa, ja huonolla matikalla ne riittäisivät vallanmainiosti muuttoon. 

Muutto suomen sisällä ei kuitenkaan muuttaisi mitään, joten päädyin radikaaliin päätökseen. Irtisanouduin pitkäaikaisesta työstäni, ilman mitään hajua mihin, miten tai milloin poistuisin maasta. Entä lapsi? Isä varmasti mielellään antaakin lapsen mukaani. Ei varmasti.

No, ei auttanut kuin pistää rullat pyörimään, ja päättää että onnistun.

Kului kuukausi, tein viimeistä työvuoroani.

Työkaverini kysyi innoissaan, koska aloitan muuttoni päättämääni maahan, Turkkiin.

Aivan yhtä ymmällään kuin työkaverini oli vastauksesta, olin minäkin sitä sanoessani.

Lento lähtee ylihuomenna!

Vaikka vuosia paikoillaan junnannut elämäni sai yhtäkkiä järjettömän kertarysäyksen eteenpäin, en voisi olla päätökseeni tyytyväisempi.

Istun nyt omassa vuokra-asunnossani, kauniisti sisustetussa olohuoneessani, Alanyassa. 

Lapseni nukkuu huoneessaan, ja mä vaan mietin kuinka helv..kova mimmi mä olen. Mä tein sen! Mä toteutin mun unelman!!!

Nyt mä haluan aloittaa blogaamaan tästä maasta, tästä elämäntilanteesta, näistä herkullisista ruuista, näistä ihanista vaatetrendeistä, ja mun ihan parhaasta ja silti niin sekavasta elämästäni !! ♥