Myrkyllinen ihmiskoe!
Muistan vuos sitten, istuneeni labran aulassa jokin Me naiset, meidän pensselit ja huussit, tms Apu lehti kädessä. Se onkin ainut paikka jossa toivottavasti vielä muutamiin vuosiin noita lehtiä luen.
Olin hermostunut jo valmiiks koska verikokeet on jotain mistä oksennan nytkin kun ees kirjoitan sen sanan.
Enivei, siinä selaillessa törmäsin juttuun ruokaympyrästä. Joku fitnessöveri oli halunnut tuoda kaiken kansan kuuluviin sen, miten meille normaaleille ihmisille opetettu ruokaympyrä on saatanasta.
Ihan oikein, se ruokaympyrä on h a i t a l l i n e n terveydelle.
Tottakai asiaa oli torppaamassa ravintoterapeutti, joka taas puolsi kaikkien jo ala-asteella oppimaa ympyräämme
Fitnessukkeli sitten halusi näyttää kuinka hän alkaisi takuulla voimaan huonosti, jos noudattaisi tota vanhan kansan mallia edes viikon. Ja niin hän alkokin .. En kerennyt lukea koko juttua, kun jo lääkäri huus pistokselle, ja siitä seuraava vartti onkin pimennossa 😂😂 mutta miettimään jäin sitä MITEN PÄÄLAELLEEN RUOKASUOSITUKSET ON MUUTTUNEET 10 VUODESSA????
Kuka super-ihminen maan päälle laskeutu repimään jengin pikaruokala jonoista ja sai ne syömään aamusin lautasellisen jotain papanapuuroa kolmellakymmenellä eri siemenellä, öljyillä, ja supermarjoilla höystettynä ?!!!
Mä en missään nimessä sano etteikö se olisi mahtava ja terveellinen aamupala. Kuitenkin aattelen,et jos sen tekee yhtään mistään muusta syystä kuin siks että kokee sen itelle kaikista mieluisimmaks aamupalaks, niin en ymmärrä.
Ei elämä vaan voi mennä satasella eteenpäin jos ihminen pakottaa itsensä päivästä toiseen johonkin ruokamuottiin joka nyt vaan parhaalta ig kuvissa näyttäisi.
Tässä vasemmalla kuva siitä ajasta kun mä närpin ruokia, koin sen naiselliseks että otin vähän ruokaa. Kuvien välillä useampi vuosi. Välillä oli aikoja kun mä aloin nähdä ruuan yhtäkkiä olevan mulle toisinaan jopa pakkomielle. Rakastin syödä. Söin itseni 27 kiloa isommaksi. Se jätti jäljet mun kroppaan, koska myös karistin ne tahtomattani kuin huomaamatta raskauden jälkeen. Kävin läpi myös vastapainoksi vaiheita joissa laskin ruutupaperille oliko aamupala leivässäni yksi vai kaksi palaa juustoa -koska silloinen poikaystäväni sitä vaati. Hänellä oli jonkun asteista sairaalloista ihannointia anoreksiaa kohtaan ja se heijastui meidän suhteeseen.
Pari vuotta mun aatteet ruuasta siis aaltoili sekavasti.. ennen raskautta ja sen jälkeen. Nyt tosta oikean puoleisesta kuvasta on vaan pari kk ja mä oon omasta mielestä terveen mitoissa.
onneks siis alkoi mun ajatusmaailma kääntyä siihen johon teitä kaikkia kannustan: nauttikaa ruoasta! Kaikenlaisesta! Mäkkipulla on välillä ihan yhtä hyvää kuin se avocadopasta, kokeile vaikka!! :)
Mä toivon kaikille positiivisia viboja loppu viikkoon, ja ei muutakun
Olin hermostunut jo valmiiks koska verikokeet on jotain mistä oksennan nytkin kun ees kirjoitan sen sanan.
Enivei, siinä selaillessa törmäsin juttuun ruokaympyrästä. Joku fitnessöveri oli halunnut tuoda kaiken kansan kuuluviin sen, miten meille normaaleille ihmisille opetettu ruokaympyrä on saatanasta.
Ihan oikein, se ruokaympyrä on h a i t a l l i n e n terveydelle.
Tottakai asiaa oli torppaamassa ravintoterapeutti, joka taas puolsi kaikkien jo ala-asteella oppimaa ympyräämme
Fitnessukkeli sitten halusi näyttää kuinka hän alkaisi takuulla voimaan huonosti, jos noudattaisi tota vanhan kansan mallia edes viikon. Ja niin hän alkokin .. En kerennyt lukea koko juttua, kun jo lääkäri huus pistokselle, ja siitä seuraava vartti onkin pimennossa 😂😂 mutta miettimään jäin sitä MITEN PÄÄLAELLEEN RUOKASUOSITUKSET ON MUUTTUNEET 10 VUODESSA????
Kuka super-ihminen maan päälle laskeutu repimään jengin pikaruokala jonoista ja sai ne syömään aamusin lautasellisen jotain papanapuuroa kolmellakymmenellä eri siemenellä, öljyillä, ja supermarjoilla höystettynä ?!!!
Mä en missään nimessä sano etteikö se olisi mahtava ja terveellinen aamupala. Kuitenkin aattelen,et jos sen tekee yhtään mistään muusta syystä kuin siks että kokee sen itelle kaikista mieluisimmaks aamupalaks, niin en ymmärrä.
Ei elämä vaan voi mennä satasella eteenpäin jos ihminen pakottaa itsensä päivästä toiseen johonkin ruokamuottiin joka nyt vaan parhaalta ig kuvissa näyttäisi.
Tässä vasemmalla kuva siitä ajasta kun mä närpin ruokia, koin sen naiselliseks että otin vähän ruokaa. Kuvien välillä useampi vuosi. Välillä oli aikoja kun mä aloin nähdä ruuan yhtäkkiä olevan mulle toisinaan jopa pakkomielle. Rakastin syödä. Söin itseni 27 kiloa isommaksi. Se jätti jäljet mun kroppaan, koska myös karistin ne tahtomattani kuin huomaamatta raskauden jälkeen. Kävin läpi myös vastapainoksi vaiheita joissa laskin ruutupaperille oliko aamupala leivässäni yksi vai kaksi palaa juustoa -koska silloinen poikaystäväni sitä vaati. Hänellä oli jonkun asteista sairaalloista ihannointia anoreksiaa kohtaan ja se heijastui meidän suhteeseen.
Pari vuotta mun aatteet ruuasta siis aaltoili sekavasti.. ennen raskautta ja sen jälkeen. Nyt tosta oikean puoleisesta kuvasta on vaan pari kk ja mä oon omasta mielestä terveen mitoissa.
onneks siis alkoi mun ajatusmaailma kääntyä siihen johon teitä kaikkia kannustan: nauttikaa ruoasta! Kaikenlaisesta! Mäkkipulla on välillä ihan yhtä hyvää kuin se avocadopasta, kokeile vaikka!! :)
Mä toivon kaikille positiivisia viboja loppu viikkoon, ja ei muutakun
Kommentit
Lähetä kommentti