Jotain rajaa suvaitsevaisuudellakin

Aamuisin selaan monien muiden tavoin facebook feedin läpi sängyssä.
Usein olisi parempi vain jättää puhelin yöpöydälle ja aloittaa aamu ilman sitä rutiinia, sillä menetän monesti hyvän fiilikseni erinäisten lukemieni juttujen vuoksi.

Tänä aamuna en ehkä niinkään menettänyt fiiliksiäni, mutta mietin tähänkö ollaan tultu?
Eräässä Fb-ryhmässä käytiin keskustelua äidistä, joka oli vaihtanut vauvansa vaipan ravintolassa ruokapöydän päällä, ruokailevien ihmisten edessä. Äiti ei ymmärtänyt ihmisten kauhistelevia kommentteja, asia oli täysin luonnollinen hänen mielestään, eikä hän edes nähnyt muuta tapaa hoitaa asia kuin ruokapöydän päällä levitellen likaista vaippaa kaikkien nähden.

Toisaalta ehkä pieni ja mitätön asia ruveta kirjoittamaan postausta, mutta se kirjoitus ja sen seuraamat kommentit oli sen verran pysäyttäviä että pakko oli tulla jakamaan omia mielipiteitä.

Tuntuu että elämme hyvin ristiriitaisia aikoja. Toisaalta 2000 luvulla olettaisi ihmisten olevan avarakatseisia, hyväksyviä, rentojakin. Pyritään päivittäin enemmän tasa-arvoon jopa joskus liiallisuuksiin asti, ja ikäänkuin pakkopullana syötämme toisillemme suvaitsevaisuutta IHAN kaiken suhteen. Kaiken pitäisi olla hyväksyttävää eikä mihinkään voi sanoa mielipidettään ilman että leimataan nipottajaksi.

Itse oon nykyään kuin  kilpahevonen jolla on silmien sivuilla suojalaput jotta pystyy keskittymään vain omaan suoritukseen.
Ei mua kiinnosta jos joku imettää julkisilla paikoilla harso suojanaan. Ei mua kiinnosta jos kaksi miestä suutelee toisiaan julkisesti. Ei mua kiinnosta käyttääkö mun naapuri Pirkko Anneli metamfetamiinia, moikkaan silti. Ei mua kiinnosta kerätäänkö koirankakat pusseihin vai jätetäänkö ne tien poskeen. Ei mua kiinnosta ottaako joku rokotuksia tai kieltäytyykö rokottamasta about koko sukunsa narkolepsian pelossa.
Mua ei kiinnosta juuri mikään mitä muut elämässään tekevät, jos he voivat olla onnellisia.

Mikä mua kiinnostaa, ja johon kiinnitän huomiota ihmisissä eniten, on  k ä y t ö s t a  v a t
Mun mielestä lapsen eritteiden levittäminen ruokailevien ihmisten nenien eteen on todellista  ajattelemattomuutta ja röyhkeää käytöstä. On olemassa pieni osa väestöä, jotka  muuttuu ajatusmaailmaltaan valtavasti saatuaan lapsia.
Yhtäkkiä millään muulla ei ole väliä kuin mitä omassa lapsikuplassa tapahtuu.
Mitä sitten jos ihmiset menettävät ruokahalunsa. Kuhan minun ei tarvitse kävellä 4 metrin päähän sijaitsevaan vessaan. Kyllä minulla on oikeus vaihtaa vaippa tässä. Suomi on vapaa maa!

Oon sitä mieltä, ettei ihminen ole lähestyttävä tai kiinnostava mikäli hän ei omista käytöstapoja.
Olipa kyse sitten työ- tai normielämästä, pienistä tai suurista asioista, käytöstavat pitäisi olla kaikilla takaraivossa. Ne pitäisi kuulua jokaikiseen päivään.

Kuinka moni asia maailmassa olisikaan erilailla, jos käytöstavat olisivat kaikilla kunnossa.

Monesti itsekin toivon ihmisiltä enemmän suvaitsevaisuutta , mutta

                           "Jotain rajaa suvaitsevaisuudellakin"

Lapsuus on toki merkittävimpiä aikoja elämässämme ja minuutemme rakentamisessa. Lapsuudessa rakennamme elämämme peruspilarit. Ei se silti tarkoita, ettei esim alkoholistiperheen lapsi koskaan voisi olla kohtelias ja tasapainoinen ihminen. Itsemme kehittäminen jatkuu läpi elämän, jos itse sallimme sen.