Okei tää oli musta aika hauska; mietin varmasti yli viikon mistä enää voin blogata, koska jos alottaa kevyesti tekemällä kunnon mielipidekirjotuksia,ei voi yhtäkkiä päivittää shoppinglistiansa. Toisaalta mietin, miksei vois😀
Sitten mä havahduin siihen, että paras aiheeni ei vois muu olla kuin tää ongelmani, jonka kanssa painin päivittäin.
Se on nimittäin mun asunto!
Tiedättekö miten vaikeaa on muuttaa 73 neliöisestä kolmiosta,( isolla keittiöllä ja sitäkin valtavemmalla olkkarilla varustettuna) 43 neliöiseen kaksioon..? Niin, ei edes keittiölliseen vaan keittokomerolliseen.
No mäpä tiedän. Ja Jii tietää.
Se on todella stressaavaa, eikä mitään mitä mä muutolta toivoin.
Noh,vaikka monta kertaa viikossa turhaudun siihen älyttömän pieneen tilaan toimia, silti oon myös niin onnellinen paikkakunnan vaihdoksestamme.
Lahdessa on vaan muutamia paikkoja joissa mä haluan asua. Niillä alueilla on pakko tyytyä pienehköön asuntoon, jos elää samanlaista reissumies elämää kuin me.
Ei kaikki huvi siis ilmaiseksi tule. Onko se ees järkevää toimintaa, että on valmis tinkimään h u o m a t t a v a s t i asumismukavuudestaan 365pv vuodessa, jotta olisi varaa reissata p a r i k e r t a a v u o d e s s a ?
Me tasan vuosi sitten otettiin rohkea riski ja allekirjoitettiin vuoden sitova vuokrasopimus toiseen kaupunkiin, vaikka tiesin jo silloin että vuos tulee olemaan pitkä siinä talossa.
Maisemanvaihto oli kuitenkin käytännössä pakollinen, ihan vain koska musta elämä on tässä ja nyt. Sitä ei saa jäädä kelaamaan yhteen paikkaan ikuisesti.
Noh, voin todellakin rehellisesti myöntää että ne aamuvuorot oli sairaan ärsyttäviä, kun sä ainoana vanhempana hoidat väsymyksestä rääkyvän lapsen päiväkotiin,juokset junalle ja matkustat toiselle paikkakunnalle töihin. Sielä teet silmät ristissä työvuoron,kiirehdit junalla kotikaupunkiisi ja haet väsymyksestä rääkyvän lapsen pois päiväkodista.
Mut oikeestaan aina kun meitä alko lapseni Jiin kanssa vee ituttamaan tää arki ja tää asunto, meillä olikin jo uus reissu tiedossa.. Ja sillä mentiin koko vuos 2017, reissaaminen aina lykkäs mun halua muuttaa. Vaikka toisaalta eihän me oltais voitukkaan, koska oli vuoden sopimus.
Nyt kuitenkin se maaginen minimi asumisaika on ummessa, ja ollaan vapaita muuttamaan, mutta just samalla hetkellä kun vihdoin löydettiin kiva isompi asunto satkun kalliimmalla vuokralla, mitä tekee saara? Mähän aloin heti nähdä tän taas ihan ookoona asuntona, ei meillä oliskaan yhtäkkiä tarve muuttaa. Vähän järjestystä muuttelemalla tässä asuu vielä helposti toisen vuoden. Kuhan saadaan reissata !💓
Tässä mun olohuone.. makkarikin. Niin, ja meikkauspöytä.
Kaikki nätisti yhteen pieneen tilaan sullottuna
-
Joo, ja tässä meidän yhdistetty (1m x 1m) kodinhoitohuote, vessa JA kylpyhyone
-
Meillä ei ole keittiötä :) ! Vain pieni komero. Ei pesukonetta, ja mä oon laiskin tiskaamaan.
Tiskivuoret taatut
-
Sitten mä havahduin siihen, että paras aiheeni ei vois muu olla kuin tää ongelmani, jonka kanssa painin päivittäin.
Se on nimittäin mun asunto!
Tiedättekö miten vaikeaa on muuttaa 73 neliöisestä kolmiosta,( isolla keittiöllä ja sitäkin valtavemmalla olkkarilla varustettuna) 43 neliöiseen kaksioon..? Niin, ei edes keittiölliseen vaan keittokomerolliseen.
No mäpä tiedän. Ja Jii tietää.
Se on todella stressaavaa, eikä mitään mitä mä muutolta toivoin.
Noh,vaikka monta kertaa viikossa turhaudun siihen älyttömän pieneen tilaan toimia, silti oon myös niin onnellinen paikkakunnan vaihdoksestamme.
Lahdessa on vaan muutamia paikkoja joissa mä haluan asua. Niillä alueilla on pakko tyytyä pienehköön asuntoon, jos elää samanlaista reissumies elämää kuin me.
Ei kaikki huvi siis ilmaiseksi tule. Onko se ees järkevää toimintaa, että on valmis tinkimään h u o m a t t a v a s t i asumismukavuudestaan 365pv vuodessa, jotta olisi varaa reissata p a r i k e r t a a v u o d e s s a ?
Me tasan vuosi sitten otettiin rohkea riski ja allekirjoitettiin vuoden sitova vuokrasopimus toiseen kaupunkiin, vaikka tiesin jo silloin että vuos tulee olemaan pitkä siinä talossa.
Maisemanvaihto oli kuitenkin käytännössä pakollinen, ihan vain koska musta elämä on tässä ja nyt. Sitä ei saa jäädä kelaamaan yhteen paikkaan ikuisesti.
Noh, voin todellakin rehellisesti myöntää että ne aamuvuorot oli sairaan ärsyttäviä, kun sä ainoana vanhempana hoidat väsymyksestä rääkyvän lapsen päiväkotiin,juokset junalle ja matkustat toiselle paikkakunnalle töihin. Sielä teet silmät ristissä työvuoron,kiirehdit junalla kotikaupunkiisi ja haet väsymyksestä rääkyvän lapsen pois päiväkodista.
Mut oikeestaan aina kun meitä alko lapseni Jiin kanssa vee ituttamaan tää arki ja tää asunto, meillä olikin jo uus reissu tiedossa.. Ja sillä mentiin koko vuos 2017, reissaaminen aina lykkäs mun halua muuttaa. Vaikka toisaalta eihän me oltais voitukkaan, koska oli vuoden sopimus.
Nyt kuitenkin se maaginen minimi asumisaika on ummessa, ja ollaan vapaita muuttamaan, mutta just samalla hetkellä kun vihdoin löydettiin kiva isompi asunto satkun kalliimmalla vuokralla, mitä tekee saara? Mähän aloin heti nähdä tän taas ihan ookoona asuntona, ei meillä oliskaan yhtäkkiä tarve muuttaa. Vähän järjestystä muuttelemalla tässä asuu vielä helposti toisen vuoden. Kuhan saadaan reissata !💓
Tässä mun olohuone.. makkarikin. Niin, ja meikkauspöytä.
Kaikki nätisti yhteen pieneen tilaan sullottuna
-
Joo, ja tässä meidän yhdistetty (1m x 1m) kodinhoitohuote, vessa JA kylpyhyone
-
Meillä ei ole keittiötä :) ! Vain pieni komero. Ei pesukonetta, ja mä oon laiskin tiskaamaan.
Tiskivuoret taatut
-
Kommentit
Lähetä kommentti